End of the road

Näin on aika kulunut ja aikani Skotlannissa lopussa. Tätä kirjoittaessani kamat on kasassa, paikat putsattu ja kaapit tyhjennetty. Olo on jotain haikean ja hilpeän väliltä. 4,5 kuukautta  kului todella nopeasti ja koti-ikävää ei oikeastaan ehtinyt tullakaan. Tai ehkä vähän.... ;) Niin paljon jäi näkemättä ja kokematta, että takaisin on joskus päästävä, mielellään ilman opiskeluvelvoitteita. Mietin tässä myös itsekseni mitä jään ja mitä toisaalta en jää kaipaamaan.Vaikka ensimmäiseen on helpompaa vastata, ei täällä(kään) kaikki niin kivaa ja helppoa ole.

Eniten tulee varmaan ikävä hintatasoa. Vaikka Aberdeen on suhteellisen kallis kaupunki öljyteollisuuden ansiosta, on ulkona syöminen ja juominen reilusti Suomea halvempaa marketin hinnoista puhumattakaan. Toinen on alkoholin saatavuus sen hinnan lisäksi. Viinaa saa melkein jokaisesta kioskista järkevin hinnoin, mutta jostain syystä maa ei ole vielä suistunut anarkiaan ja kaduillakaan ei mitään juoppolaumoja näy. Baarit saavat halutessaan myydä tuotteitaan pullotettuna myös ulos, mikä on harvinaisempien ja sitäkin hintavampien juomien kohdalla paitsi lisätuloa kuppilan pitäjälle, helppoa asiakkaalle. Jostain syystä juominen ei täällä lähtenyt lapasesta, vaikka kaikki teoreettiset yllykkeet ja olosuhteet siihen olivat olemassa. Maltan tuskin odottaa pääseväni takaisin kansanterveysfasistien ja pelastakaa lapset-huutajien johtamaan lottovoitto-onnelaan....
Ikävä tullee myös yliopiston opetusmetodeja. Paksujen tenttikirjojen ulkoa pänttääminen vaihtui pienryhmäseminaareihin ja laajan lukumateriaalin jakautumiseen koko keväälle. Massaluentojenkin tukena oli pienryhmätyöskentelyä käytännön harjoittelun muodossa. Luennoitsijat ja proffat tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita opiskelijoista ja kannustivat omaan ajatteluun ja keskusteluun.

Mitäpä sitten ei tule ikävä.... Vaikka opiskelija-asuntolassa asuminen onkin avartava kokemus, niin tän kämpän ja solun taakse jättäminen ei tee tiukkaa. Kun ei ikinä voi olla varma löytyykö keittiöstä aamulla kaaos tai vessasta uusi laatoitus, alkavat ensiviehätyksen jälkeen nämä satunnaiset yllärit ns. vituttaa. Myös pyykkääminen on tavallistakin vähemmän hohdokasta, kun keskuspesulan koneiden toimintaan ei ikinä voi 100 % luottaa ja vaihtoehtoja ei juuri ole. Vesihanoista en edes aloita...
Vaikka ruoan halpuutta ehdin jo hehkuttaa ylempänä, niin laatu ei korvaa määrää. Uppopaistettu rasvamättö on tiettyyn rajaan asti hyvää, mutta yliannostuksen jälkeen tuore kala (ilman leivitystä ja ranskalaisia) salaatilla tuntuu ajatuksenakin vastustamattomalta. Myös kunnollisen leivän puute jaksaa toisinaan ärsyttää, vaikka paikallinen aamiaiskulttuuri onkin muuten sangen kadehdittava.

Koska en ole vieläkään saanut aikaiseksi ladata kaikkia ottamiani kuvia koneelle, julkaisen vielä paluuni jälkeen erillisen kuvabloggauksen touko- ja kesäkuun menoista. Stay tuned!

Huhtikuun kuulumisia

Aika on kulunut niin vauhdikkaasti, että kohta voin alottaa jo aamujen laskemisen. Huhtikuu kului pääsiäislomailun lisäksi esseitä kirjoitellessa, jolloin tämä bloggailu jäi vähemmälle. Onhan juridisen pohdinnan tuottaminen englanniksi nyt lähes sama juttu kun kuulumisten päivittely tänne. Toinen ongelma on ollut noiden kuvien lisäily. Syystä tai toisesta netti on tökkinyt sen verran ettei hyvällä tahdollakaan tai odotuksella ole mitään saanut tähän mukaan laitettua.Nyt vihdoin toimii. =)

Aprillipäivän kunniaksi huijasin itseni lähtemään kaverini Jarin kehoituksesta pienelle lenkille Aberdeenin lähellä sijaistevan Banchoryn kylän laitamille. Kohteena oli Scolty Hill, joka on ilmeisen suosittu ulkoilumaasto paikallisten keskuudessa. Eikä mikään ihme. Maisemat olivat kaiken lumessa kahlaamisen arvoiset.

Lunta oli vielä reippaasti jäljellä.

Maisemia huipulta.

/Facepalm.

Dee-joelta. Vähän keväisempää kuin ylhäällä.

Ylemmät maisemakuvat on otettu kuvassa näkyvän tornin huipulta. Matka näytti huomattavasti pidemmältä kuin se todellisuudessa oli.

Kuten edellisissä postauksissani jo mainitsin sain huhtikuun alussa vieraiksi Inkan ja parin päivän kuluttua myös vanhempani, joiden saavuttua suuntasimme muutamaksi päiväksi tutustumaan Edinburghiin. Aberdeenissa kun ei loppujen lopuksi niin hirveästi nähtävää ole, ellei tunne loppumatonta mielenkiintoa graniittia tai lokkeja kohtaan. Edinburghissa tuli katsottua linnan lisäksi kaupunkia sekä tietysti mahdollisimaan monta viskikohdetta läpi. The Scotch Whisky Experience on jokaisen kaupungissa vierailevan viskinystävän pakko kokea, vaikka shoppailu kannattaa jättää halvempiin puoteihin. Muutenkin tuntui, että hintoja seuraamalla ja vertailemalla oli helppoa säästää jopa kymppejä viskiostoksissa.  

Edinburghin kaupunkinäkymää linnasta käsin.

Tykki, iso, käytetty.

1/8 osa maailman suurimmasta viskikokoelmasta.

Yhtäkään pulloa ei ole avattu.

Millennium-viski. Pulloon on sekoitettu yhteensä 2000 vuoden edestä erilaisia viskejä.

Kaupunki oli täynnä pikkukujia. Tämä siitä siistimmästä päästä.

Viskikierroksen lopuksi päästiin itse asiaan.

Vierailun loppupuoli kuluikin sitten Aberdeenissa kaupunkia, ympäristöä, yliopistoa ja kampusta esitellessä.

Stonehaven war memorial.

Olihan siellä vähän tuulista.

Dunnottar uudesta perspektiivistä.

Vanhemmat halusivat mukaan kuvaan.

Kameran efektejä piti kokeilla. Ihan hienohan siitä tuli.

Mmmmm, deep fried Mars bar. *drool*

Loman jälkeen paluuta arkeen loivensi Whisky Societyn perinteinen keskiviikkomaistelu, jonne saimme erikoisvieraan Islayn saarelta asti, kun Kilchoman-tislaamon edustaja saapui pulloinen kertomaan Skotlannin nuorimmasta tislaamosta. Perjantaina oli puoelstaan vuorossa nyt toista kertaa järjestetty Aberdeen Whisky Festival, joka keräsi kymmenkunta viskitislaamoa läheltä ja vähän kauempaakin esittelemään tuotteitaan. Tapahtuma oli kokonaisuudessaan Societyn vapaaehtoisten opiskelijoiden järjestämä ja tuotot kerättiin hyväntekeväisyyteen. Käytännössä homma toimi siten, että jokainen osallistuja sai ovella kouraansa viskilasin ja 12 polettia, jotka pystyi vaihtamaan viskiin näytteilleasettajien pöydissä. Viskit oli "hinnoiteltu" 1-4 poletin arvoiseksi, joten parhaimmillaan oli mahdollista kokeilla jopa kymmnekuntaa erilaista laatua. Osallistujia laskettiin päivän aikana pyöreät 400, mikä varmasti osaltaan kertoo viskin suosiosta täkäläisten sekä vaihto-opiskelijoiden keskuudessa. Osallistuin itse tapahtumaan vapaaehtoisena, jolloin omien kuvien nappailu jäi väliin. Tunnelmia voi aistia linkin takaa löytyvästä albumista: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10151454483454132.1073741825.143203684131&type=1

 Huhtikuun loppu kului rattoisasti kirjastossa esseetä kirjoitellen. Viimeisenä viikonloppuna International Society järjesti perinteisen vuosijuhlansa Marriott-hotellissa. Konsepti oli hieman erilainen kuin Suomessa ja Pohjoismaissa. Laulujen ja puheiden puuttuessa jäi enemmän tilaa pöytäseurueen kanssa jutusteluun ja ruoasta nauttimiseen, mikä ei ollut lainkaan epämiellyttävää. Illan päätti skottilaiset perinnetanssit, joiden aiheuttamaa nestehukkaa torjuttiin jatkoilla aamuyölle. Vappuakin vietettiin lähes perinteisin menoin, vain sillis puuttui. Toukokuun alussa oli jälleen tiedossa retkiviikonloppu, tällä kertaa Isle of Skyen jylhiin maisemiin. Tästä reissusta juttua ja kuvia seuravassa päivityksessä.

Ei nyt mene taas putkeen....

Olen tässä huhtikuun loputtua yrittänyt päivitellä tänne kuukauden kuulumiset kuvamateriaalin kera, mutta Blogger tuntuu olevan nyt tosissaan kuvien latailun estämisen kanssa. Ei väkisin.... Toivotaan, että vielä jossain välissä onnistuisi.

Jännäksi tilanteen toki tekee se, että vaihtoaikaa on näillä näppäimillä jäljellä vaivaiset 5 viikkoa yhteensä 20 viikon urakasta. Nopeastipa tuo on kulunut, vaikkei se kotiinpaluukaan niin kauhean vastenmieliseltä tunnu. ;) Opetusperiodi alkaa myös olla ohi ja tenttikauteen valmistautuminen alkamassa. Täkäläisen mallin mukaan kevätlukukausi koostuu 16 viikon mittaisesta opetuskaudesta, jota seuraa 3 viikon mittainen tenttikausi. Omat tenttini (2 kpl) ovat ensimmäisen puolentoista viikon aikana, mikä käytännössä paluulentoni kanssa tarkoittaa, että vietän täällä lähes kaksi täysin opiskeluista vapaata viikkoa. Kai sitä huonomminkin voisi kesäänsä viettää. Huonona puolena on tietysti rajoitetumpi mahdollisuus keskittyä valmistautumaan tentteihin yksitellen, mutta tämän ei pitäisi olla fataalia. Ainakin olen ymmärtänyt kysymysten keskittyvän testaamaan onko kurssin keskeinen substanssi opittu, eikä sitä onko opiskelija lukenut ja muistaa ulkoa kirjan sivulla 296 selitetyn periaatteen tarkan sisällön. Katsotaan, mitä tuleman pitää. ;)

Kiekkokisoja on täältä käsin myös melko mielenkiintoista seurata, kun suomenkielistä selostusta ei juuri ole mistään saatavilla ja Suomen pelien seuraaminen englanniksi tuntuu jotenkin.... väärältä. :P Paikalliset eivät myöskään ole kovin kiinnostuneita lajista, mutta asiaa auttaa paikallisen suomalais-skandinaavis-pohjois-amerikkalaisen yhteisön kisakatsomo. Huomenna siis tiedossa Suomi-USA baarissa!

Palataan taas asiaan kun kuviensiirto toimii. ;)

Easter trip 2/2

Loman loppu vierähti nopeasti Inkan ja vanhempien vierailua isännöidessä, joten pääsiäisretken toinen kuvapäivityskin venyi hieman suunniteltua myöhemmäksi. Tässä tulee!

Bussin ikkunasta avautui matkan aikana komeat maisemat, joista osan sai jopa tallennettua kameralla.

Eilean Donan linna, laskuvesi ja aurinkolaseja kaipaava retkeilijä.

Linna lähempää. Peruskorjaus rakennustelineineen pilasi suurimman osan idyllisistä linna&meri-otoksista.

Linnasta oli sen sijaan mainiot näkymät.

Majapaikassa pilvet pääsivät yllättämään.

Glenfiddichin tislaamolla. Nimi on gaelia ja tarkoittaa peuran L/laaksoa. ;)

Onhan siinä pontikkapannulla kokoa ja näköä. Kuulin jälkikäteen, ettei sisällä olisi sopinut kuvata, joten älkää nyt ainakaan tämän kuvan perusteella menkö rakentelemaan kilpailevia tislaamoita.

Bongaa kuvan erikoisuus!

Peuroja ei lähimailla näkynyt, lampaita sen sijaan enemmänkin.

Matkan pää?

Kuvia tuli otettua 5 päivän aikana parisen sataa, joista julkaisen tässä vain pienen osan. Lisää otoksia löytyy FB:sta (https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10200600183583671.1073741825.1131922321&type=3).

Easter trip 1/2

Hiphei!

Nasta reissu ja hyvä että tuli lähdettyä! Pari päivää tässä meni huilaillessa ja kuvia lataillessa, joten tässäpä ensimmäiset otokset reissusta. Kuvien määrän takia jaan päivityksen nyt kahteen osaan, joista jälkimmäinen tulee sitten joskus. Enjoy!

Dunnottar Castle. Oli suljettu kovan tuulen takia. :P

Linnan viereinen lahdelma. Tuulen voiman voi kukin arvioida aallokosta.

Kivien joukossa oli myös pieni hylje, joka oli vissiin joutunut aaltojen viemäksi ja eksynyt rannalle.

Stonehavenin satama-aluetta.

Padon päällä Pitlochryssa. Ei ollut kauhean keväinen tunnelma.

Ardnamurchanin rantaa matkalla Isle of Mullille. Olipahan kirkasta vettä, vaikkei lämpötila uimaan houkutellutkaan.

Mmmmm, whiskyy.. *drool*

Tobermoryn satamaa ja kaupunkia.

Paikallinen majakka, jonka etsiminen oli jo reippaan urheilusuorituksen takana.

Fish supper. Katsokaa, kalani on mallia isompi kuin vatsani.

Kuunvaloa saarella.

Aamunkoitto Isle of Mullilta lähdettäessä.

Retkeilijä Glenfinnan-järvellä.

Käytiin lenkillä Ben Nevisin kupeessa. Skotlannin korkeimmalla vuorella (ei kuvassa) oli kuulemma talviolosuhteet ja kiipeily vaarallista. Oli tyytyminen turistikierrokseen.

Vuorten välistä löytyi pieni laakso.

Kuvaton päivitys

Heipparallaa!

Melkein taas kaksi viikkoa kulunut edellisestä, mitä pahoittelen. Viikolla aikaa söi etenkin esseen kirjoittelu, vaikka palautukseen on aikaa kuukauden päivät. Tästä syytän erityisesti yliopiston pääsiäistaukojärjestelmää, joka valitettavasti (huom. sarkasmi!) motivoi toimimaan ajoissa. Ei siinä, että oikeesti valittaisin... :P

Täällä pääsiäistauko tosiaan kestää 3 viikkoa, eli särmästi pusertamalla hommansa kasaan voi saada ihan legitiimin 3 viikon irtioton opinnoista. Vaihdan tän ihan millon vaan HY:n perioditaukoihin! Ohjelmontina tälle vapaalle on huomenaamuna alkava 5 päivän Ylämaan kiertoretki paikallisen International Societyn kanssa, viikon täysvapaa kaikesta, sekä huhtikuusta Inkan (<3) ja vanhempien vierailu. Aika ei siis käy vahingossakaan pitkäksi, jos ei tota väliviikkoa lasketa.... :P

Edelliset päivitykset on väliin menny ehkä liiankin paljon hehkutukseksi siitä, miten täällä ruoho on vihreämpää ja viski halvempaa kuin muualla. No se nyt ei ole koko totuus, on täälläkin jotain heikommin kuin Suomessa (missä kuulemma on Euroopan kalleinta, hajotkaa siihen!). Alla kuitenkin kokemuksiani ja kuulopuheita paikallisista palveluista/järjestelmistä. Mitään vastuuta todenmukaisuudesta/tms. ei hyväksytä kaiken pohjautuessa subjketiisiveen fiilikseen...

Ensinnäkin tuntuu naurettavalta lukea itkua Stadin joukkoliikenteestä/HSL:stä. Täkäläiset bussit laskuttavat aina matkan pituuden perusteella, eli kun hyppäät bussiin, pitää matkakohde tietää nimeltä ennakkoon tai valmistautua selittämään kuskille minne tarkalleen ottaen haluat päästä. Mainitsinko jo, että vain tasaraha käy ja setelit ovat syntiä? Tervetuloa keskiajalle! Kävellen olisit jo kotona tai ainakin perillä...

Ennen lähtöäni luin jostain, että paikallisen pankkitilin hankkiminen olisi jotenkin vaikeaa. Koska olin onnistuneesti hankkinut turkkilaisen SIM-kortin ilman yhteistä kieltä, kuvittelin pankkitilin perustamisen olevan pelkkä muodollisuus. VIRHE! Pankkitilin saamiseksi sinun tulee todistaa henkilöllisyytesi lisäksi sukupuolesi, syntymäsi, yliopistosi sekä vakuuttaa, että sinulla on tuloja. Niin, jotta siis voisit tallettaa olemassa olevia rahojasi, joudut todistamaan, että sinulla on rahaa myös jatkossa. Loogista, eikö? Ja koko pankkitilin perustamismotivaationa on, että paikallisen kuntosalin jäsenyyttä ei voi saada ilman Direct Debit-yhteensopivuutta. Ei mikään ihme, että tämä(kin) saareke kuolee ylipainoisuuteen lähitulevaisuudessa. Darwin FTW!

Jos ei osaa suunnitella edes pankkia oikein, niin sähköpistokkeen laatiminen on selvästi yli kaiken kapasiteetin. Kun adapteri unohtuu kotiin ja pitäisi kirjoittaa jotain järkevää kansainvälisen rikosoikeuden kehityksestä, rupeaa väkisinkin miettimään miten tämä saareke on onnistunut pitämään aikoinaan puolta maailmaa hallussaan. Ennen oli vissiin liianki  kunnollista ja sähkö harvojen hallinnassa...

Vaikka alussa jaksoin hehkutella ja innostua, niin kahden kuukauden jälkeen paikallinen muonitus ei enää herätä samanlaisia reaktioita. Sen lisäksi, että yliopiston Hubin ruokakerros on auki nihkeästi vain keskellä päivää, on tarjonta syöty läpi 2 viikossa ja verisuonet ahtautettu viikossa. Tarjonta koostuu Italiano-puolen pizzasta ja lisukkeista, Mexicano-puolen burrito-/taco-/fajitas-osastosta ja traditional-puolen deep fry-lohkon lisäksi salaatti- ja jätskibaarista. Alakerrassa palvelee toki Subway, jonka tarjoukset lounaspatongista (£3/£5) ovat oikeasti ihan kilpailukykyisiä em. ruokavaihtoehtojen (£3,5-£6) kanssa. Pitkälle selviääkin omalla aamupalalla ja myöhäisellä lounas-päivällisellä. Lisäksi riippumattomat lähteet kertovat, että muualta saa samaa tavaraa halvemmalla. (Blogikirjoittaja suosittelee St. Machar Barin Burger+Beer-tarjousta (£5,50))

Vaikka kuinka tekis mieli, niin täältä käsin on vähän vaikea avautua säästä, kun lukee Suomen (madon)lukuja. Voin silti valittaa, että kuuleman mukaan maaliskuu on kylmin vuosikymmeniin, NYYH!

Seuraavaan kertaan, jolloin raportoin laajemmin alkavasta reissuta mm. kuvin. Sitä odotellessa: Slàinte!

Opiskeluista

Taas pääsi pari viikkoa vierähtämään melkein huomaamatta. Arki pyörii aika pitkälti opintojen ja muiden perusaskareiden tahdissa, joten turistia ei tule leikittyä lainkaan. Siksi tällä erää tiedossa enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia.

Seaton Park yliopiston ja solukylän välissä. Puistolampi on vähän innostunut, saa nähdä vetäytyykö kesään mennessä takaisin.

Vastoin kaikkia ennakkoluuloja, olen ehtinyt opiskella paikan päällä muutakin kuin tislaamotaidetta. Valitsin viime vuonna vaihtoon hakiessani kursseiksi lähinnä EU-oikeutta ja kv-rikosoikeuden kurssin. Koska valinnat oli tehtävä käynnissä olevan vuoden kurssikalenterista, en voinut olla täysin varma toteutuisivatko valitsemani kurssit lainkaan. Paikan päällä sitten selvisi, että tarjolla olisi vain 5 Aberdeen-krediitin arvoinen oikeusvertailevan EU-oikeuden minikurssi, joten päädyin valitsemaan kv-rikosoikeuden lisäksi vaihtoehtoisen riidanratkaisun kurssin ja voimankäyttöä kansainvälisessä oikeudessa käsittelevän kurssin. Näistä kv-kurssit ovat paikallisen järjestelmän 4-tason Honours-kursseja, jotka järjestetään seminaarimuotoisina. Riidanratkaisukurssi on ekan vuoden opiskelijoille suunnattu ja formaatti sisältää Suomestakin tutut massaluennot sekä luentoja tukevaa pienryhmätyöskentelyä.

Seminaarikursseilla luentoja ei ole ja pääpaino on seminaaritapaamisiin osallistumisessa ja aiheiden valmistelemisessa. Jokaiselle tapaamiskerralle on määritetty opiskeltava aineisto ja muutamia kysymyksiä/ongelmia, joista ryhmässä sitten keskustellaan. Ryhmäkoko on n. 16 henkeä ja läsnäolo on vähemmän yllättäen pakollista. Keskusteluun osallistumiseen kannustetaan, mutta kuumottavia kiertopuheenvuoroja ei ainakaan omilla kursseillani ole eli puhumaan ei väkisin joudu. Tämä on osoittautunut mukavaksi, koska keskustelu ja tunnin eteneminen noudattavat vain harvoin samaa kaavaa eli alkuperäisiä seminaarikysymyksiä ja lonkalta vastaaminen esim. kansainvälisen oikeuden pakottavuutta koskevaan problematiikkaan ei vielä kuukauden kielikylvyn jälkeen ole helppoa.

Opiskelu on kuitenkin tuntunut taas pitkästä aikaa mielekkäältä, eikä muutaman kymmenen sivun mittaisiin pätkiin pilkottu lukeminenkaan rasita läheskään yhtä paljon kuin satojen sivujen pänttääminen ja ulkoa opettelu tenttiä varten. Itsenäiseen opiskeluun tottuneelle muutos ei ole ollut järin suuri, kun kaikkien kolmen eri kurssin luentoja ja seminaareja on viikossa enintään 6 tuntia. Tentit ovat täällä aina vasta lukukauden lopussa (tenttikausi 18.5.-7.6.) ja niissä pärjääminen edellyttää aktiivista osallistumista opetukseen ja tenttiin valmistatumista. Lakikirjabingoa ei tunneta, vaikka joihinkin tentteihin saa mukaan osia lakiteksteistä/sopimuksista. Ulkoa opettelun sijaan tunnutaan painottavan enemmän asioiden ymmärtämistä ja ajattelun kehittämistä. Kelpaa mulle!

Toinen otos Sir Duncan Rice-kirjastosta. Kaikille Kaisa-kirjastin abeista ahdistuneille: sisäänpääsy onnistuu vain yliopiston kulkukortilla. ;)

 Mitä kirjoihin ja niiden saatavuuteen tulee, olen melko vakuuttunut paikallisen systeemin paremmuudesta Helsinkiin verrattuna. Oikiksessa kurssikirjojen saatavuus tuntuu olevan pysyvä ongelma, kun kaikki tarvitsevat kirjat tenttiin lukua varten samaan aikaan ja laina-aikaa on parista viikosta kuukauteen per kirja. Täällä kurssilukemistoon kuuluvat opukset on luokiteltu omaan Heavy Demand-kategoriaan, josta kirjan saa lainaan päiväksi kerrallaan. Uusiminen onnistuu vain paikan päällä, jos kirjalle ei ole kysyntää. Koska kirjan voi myös varata tietylle päivälle jopa kolme viikkoa etukäteen, on lukemisto yleensä saatavilla aina tarvittaessa pienellä ennakkosuunnittelulla. Me gusta!

Tämmöstä tänään. Pari viikkoa opiskeluja jäjellä ennen pääsiästaukoa eli 3 viikkoa opetusvapaata. Tiedossa ainakin reissailua ympäri Ylämaita ja kurkkaus etelään eli Edinburghiin. Näistä lisää myöhemmin.