Easter trip 1/2

Hiphei!

Nasta reissu ja hyvä että tuli lähdettyä! Pari päivää tässä meni huilaillessa ja kuvia lataillessa, joten tässäpä ensimmäiset otokset reissusta. Kuvien määrän takia jaan päivityksen nyt kahteen osaan, joista jälkimmäinen tulee sitten joskus. Enjoy!

Dunnottar Castle. Oli suljettu kovan tuulen takia. :P

Linnan viereinen lahdelma. Tuulen voiman voi kukin arvioida aallokosta.

Kivien joukossa oli myös pieni hylje, joka oli vissiin joutunut aaltojen viemäksi ja eksynyt rannalle.

Stonehavenin satama-aluetta.

Padon päällä Pitlochryssa. Ei ollut kauhean keväinen tunnelma.

Ardnamurchanin rantaa matkalla Isle of Mullille. Olipahan kirkasta vettä, vaikkei lämpötila uimaan houkutellutkaan.

Mmmmm, whiskyy.. *drool*

Tobermoryn satamaa ja kaupunkia.

Paikallinen majakka, jonka etsiminen oli jo reippaan urheilusuorituksen takana.

Fish supper. Katsokaa, kalani on mallia isompi kuin vatsani.

Kuunvaloa saarella.

Aamunkoitto Isle of Mullilta lähdettäessä.

Retkeilijä Glenfinnan-järvellä.

Käytiin lenkillä Ben Nevisin kupeessa. Skotlannin korkeimmalla vuorella (ei kuvassa) oli kuulemma talviolosuhteet ja kiipeily vaarallista. Oli tyytyminen turistikierrokseen.

Vuorten välistä löytyi pieni laakso.

Kuvaton päivitys

Heipparallaa!

Melkein taas kaksi viikkoa kulunut edellisestä, mitä pahoittelen. Viikolla aikaa söi etenkin esseen kirjoittelu, vaikka palautukseen on aikaa kuukauden päivät. Tästä syytän erityisesti yliopiston pääsiäistaukojärjestelmää, joka valitettavasti (huom. sarkasmi!) motivoi toimimaan ajoissa. Ei siinä, että oikeesti valittaisin... :P

Täällä pääsiäistauko tosiaan kestää 3 viikkoa, eli särmästi pusertamalla hommansa kasaan voi saada ihan legitiimin 3 viikon irtioton opinnoista. Vaihdan tän ihan millon vaan HY:n perioditaukoihin! Ohjelmontina tälle vapaalle on huomenaamuna alkava 5 päivän Ylämaan kiertoretki paikallisen International Societyn kanssa, viikon täysvapaa kaikesta, sekä huhtikuusta Inkan (<3) ja vanhempien vierailu. Aika ei siis käy vahingossakaan pitkäksi, jos ei tota väliviikkoa lasketa.... :P

Edelliset päivitykset on väliin menny ehkä liiankin paljon hehkutukseksi siitä, miten täällä ruoho on vihreämpää ja viski halvempaa kuin muualla. No se nyt ei ole koko totuus, on täälläkin jotain heikommin kuin Suomessa (missä kuulemma on Euroopan kalleinta, hajotkaa siihen!). Alla kuitenkin kokemuksiani ja kuulopuheita paikallisista palveluista/järjestelmistä. Mitään vastuuta todenmukaisuudesta/tms. ei hyväksytä kaiken pohjautuessa subjketiisiveen fiilikseen...

Ensinnäkin tuntuu naurettavalta lukea itkua Stadin joukkoliikenteestä/HSL:stä. Täkäläiset bussit laskuttavat aina matkan pituuden perusteella, eli kun hyppäät bussiin, pitää matkakohde tietää nimeltä ennakkoon tai valmistautua selittämään kuskille minne tarkalleen ottaen haluat päästä. Mainitsinko jo, että vain tasaraha käy ja setelit ovat syntiä? Tervetuloa keskiajalle! Kävellen olisit jo kotona tai ainakin perillä...

Ennen lähtöäni luin jostain, että paikallisen pankkitilin hankkiminen olisi jotenkin vaikeaa. Koska olin onnistuneesti hankkinut turkkilaisen SIM-kortin ilman yhteistä kieltä, kuvittelin pankkitilin perustamisen olevan pelkkä muodollisuus. VIRHE! Pankkitilin saamiseksi sinun tulee todistaa henkilöllisyytesi lisäksi sukupuolesi, syntymäsi, yliopistosi sekä vakuuttaa, että sinulla on tuloja. Niin, jotta siis voisit tallettaa olemassa olevia rahojasi, joudut todistamaan, että sinulla on rahaa myös jatkossa. Loogista, eikö? Ja koko pankkitilin perustamismotivaationa on, että paikallisen kuntosalin jäsenyyttä ei voi saada ilman Direct Debit-yhteensopivuutta. Ei mikään ihme, että tämä(kin) saareke kuolee ylipainoisuuteen lähitulevaisuudessa. Darwin FTW!

Jos ei osaa suunnitella edes pankkia oikein, niin sähköpistokkeen laatiminen on selvästi yli kaiken kapasiteetin. Kun adapteri unohtuu kotiin ja pitäisi kirjoittaa jotain järkevää kansainvälisen rikosoikeuden kehityksestä, rupeaa väkisinkin miettimään miten tämä saareke on onnistunut pitämään aikoinaan puolta maailmaa hallussaan. Ennen oli vissiin liianki  kunnollista ja sähkö harvojen hallinnassa...

Vaikka alussa jaksoin hehkutella ja innostua, niin kahden kuukauden jälkeen paikallinen muonitus ei enää herätä samanlaisia reaktioita. Sen lisäksi, että yliopiston Hubin ruokakerros on auki nihkeästi vain keskellä päivää, on tarjonta syöty läpi 2 viikossa ja verisuonet ahtautettu viikossa. Tarjonta koostuu Italiano-puolen pizzasta ja lisukkeista, Mexicano-puolen burrito-/taco-/fajitas-osastosta ja traditional-puolen deep fry-lohkon lisäksi salaatti- ja jätskibaarista. Alakerrassa palvelee toki Subway, jonka tarjoukset lounaspatongista (£3/£5) ovat oikeasti ihan kilpailukykyisiä em. ruokavaihtoehtojen (£3,5-£6) kanssa. Pitkälle selviääkin omalla aamupalalla ja myöhäisellä lounas-päivällisellä. Lisäksi riippumattomat lähteet kertovat, että muualta saa samaa tavaraa halvemmalla. (Blogikirjoittaja suosittelee St. Machar Barin Burger+Beer-tarjousta (£5,50))

Vaikka kuinka tekis mieli, niin täältä käsin on vähän vaikea avautua säästä, kun lukee Suomen (madon)lukuja. Voin silti valittaa, että kuuleman mukaan maaliskuu on kylmin vuosikymmeniin, NYYH!

Seuraavaan kertaan, jolloin raportoin laajemmin alkavasta reissuta mm. kuvin. Sitä odotellessa: Slàinte!

Opiskeluista

Taas pääsi pari viikkoa vierähtämään melkein huomaamatta. Arki pyörii aika pitkälti opintojen ja muiden perusaskareiden tahdissa, joten turistia ei tule leikittyä lainkaan. Siksi tällä erää tiedossa enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia.

Seaton Park yliopiston ja solukylän välissä. Puistolampi on vähän innostunut, saa nähdä vetäytyykö kesään mennessä takaisin.

Vastoin kaikkia ennakkoluuloja, olen ehtinyt opiskella paikan päällä muutakin kuin tislaamotaidetta. Valitsin viime vuonna vaihtoon hakiessani kursseiksi lähinnä EU-oikeutta ja kv-rikosoikeuden kurssin. Koska valinnat oli tehtävä käynnissä olevan vuoden kurssikalenterista, en voinut olla täysin varma toteutuisivatko valitsemani kurssit lainkaan. Paikan päällä sitten selvisi, että tarjolla olisi vain 5 Aberdeen-krediitin arvoinen oikeusvertailevan EU-oikeuden minikurssi, joten päädyin valitsemaan kv-rikosoikeuden lisäksi vaihtoehtoisen riidanratkaisun kurssin ja voimankäyttöä kansainvälisessä oikeudessa käsittelevän kurssin. Näistä kv-kurssit ovat paikallisen järjestelmän 4-tason Honours-kursseja, jotka järjestetään seminaarimuotoisina. Riidanratkaisukurssi on ekan vuoden opiskelijoille suunnattu ja formaatti sisältää Suomestakin tutut massaluennot sekä luentoja tukevaa pienryhmätyöskentelyä.

Seminaarikursseilla luentoja ei ole ja pääpaino on seminaaritapaamisiin osallistumisessa ja aiheiden valmistelemisessa. Jokaiselle tapaamiskerralle on määritetty opiskeltava aineisto ja muutamia kysymyksiä/ongelmia, joista ryhmässä sitten keskustellaan. Ryhmäkoko on n. 16 henkeä ja läsnäolo on vähemmän yllättäen pakollista. Keskusteluun osallistumiseen kannustetaan, mutta kuumottavia kiertopuheenvuoroja ei ainakaan omilla kursseillani ole eli puhumaan ei väkisin joudu. Tämä on osoittautunut mukavaksi, koska keskustelu ja tunnin eteneminen noudattavat vain harvoin samaa kaavaa eli alkuperäisiä seminaarikysymyksiä ja lonkalta vastaaminen esim. kansainvälisen oikeuden pakottavuutta koskevaan problematiikkaan ei vielä kuukauden kielikylvyn jälkeen ole helppoa.

Opiskelu on kuitenkin tuntunut taas pitkästä aikaa mielekkäältä, eikä muutaman kymmenen sivun mittaisiin pätkiin pilkottu lukeminenkaan rasita läheskään yhtä paljon kuin satojen sivujen pänttääminen ja ulkoa opettelu tenttiä varten. Itsenäiseen opiskeluun tottuneelle muutos ei ole ollut järin suuri, kun kaikkien kolmen eri kurssin luentoja ja seminaareja on viikossa enintään 6 tuntia. Tentit ovat täällä aina vasta lukukauden lopussa (tenttikausi 18.5.-7.6.) ja niissä pärjääminen edellyttää aktiivista osallistumista opetukseen ja tenttiin valmistatumista. Lakikirjabingoa ei tunneta, vaikka joihinkin tentteihin saa mukaan osia lakiteksteistä/sopimuksista. Ulkoa opettelun sijaan tunnutaan painottavan enemmän asioiden ymmärtämistä ja ajattelun kehittämistä. Kelpaa mulle!

Toinen otos Sir Duncan Rice-kirjastosta. Kaikille Kaisa-kirjastin abeista ahdistuneille: sisäänpääsy onnistuu vain yliopiston kulkukortilla. ;)

 Mitä kirjoihin ja niiden saatavuuteen tulee, olen melko vakuuttunut paikallisen systeemin paremmuudesta Helsinkiin verrattuna. Oikiksessa kurssikirjojen saatavuus tuntuu olevan pysyvä ongelma, kun kaikki tarvitsevat kirjat tenttiin lukua varten samaan aikaan ja laina-aikaa on parista viikosta kuukauteen per kirja. Täällä kurssilukemistoon kuuluvat opukset on luokiteltu omaan Heavy Demand-kategoriaan, josta kirjan saa lainaan päiväksi kerrallaan. Uusiminen onnistuu vain paikan päällä, jos kirjalle ei ole kysyntää. Koska kirjan voi myös varata tietylle päivälle jopa kolme viikkoa etukäteen, on lukemisto yleensä saatavilla aina tarvittaessa pienellä ennakkosuunnittelulla. Me gusta!

Tämmöstä tänään. Pari viikkoa opiskeluja jäjellä ennen pääsiästaukoa eli 3 viikkoa opetusvapaata. Tiedossa ainakin reissailua ympäri Ylämaita ja kurkkaus etelään eli Edinburghiin. Näistä lisää myöhemmin.