Opiskeluista

Taas pääsi pari viikkoa vierähtämään melkein huomaamatta. Arki pyörii aika pitkälti opintojen ja muiden perusaskareiden tahdissa, joten turistia ei tule leikittyä lainkaan. Siksi tällä erää tiedossa enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia.

Seaton Park yliopiston ja solukylän välissä. Puistolampi on vähän innostunut, saa nähdä vetäytyykö kesään mennessä takaisin.

Vastoin kaikkia ennakkoluuloja, olen ehtinyt opiskella paikan päällä muutakin kuin tislaamotaidetta. Valitsin viime vuonna vaihtoon hakiessani kursseiksi lähinnä EU-oikeutta ja kv-rikosoikeuden kurssin. Koska valinnat oli tehtävä käynnissä olevan vuoden kurssikalenterista, en voinut olla täysin varma toteutuisivatko valitsemani kurssit lainkaan. Paikan päällä sitten selvisi, että tarjolla olisi vain 5 Aberdeen-krediitin arvoinen oikeusvertailevan EU-oikeuden minikurssi, joten päädyin valitsemaan kv-rikosoikeuden lisäksi vaihtoehtoisen riidanratkaisun kurssin ja voimankäyttöä kansainvälisessä oikeudessa käsittelevän kurssin. Näistä kv-kurssit ovat paikallisen järjestelmän 4-tason Honours-kursseja, jotka järjestetään seminaarimuotoisina. Riidanratkaisukurssi on ekan vuoden opiskelijoille suunnattu ja formaatti sisältää Suomestakin tutut massaluennot sekä luentoja tukevaa pienryhmätyöskentelyä.

Seminaarikursseilla luentoja ei ole ja pääpaino on seminaaritapaamisiin osallistumisessa ja aiheiden valmistelemisessa. Jokaiselle tapaamiskerralle on määritetty opiskeltava aineisto ja muutamia kysymyksiä/ongelmia, joista ryhmässä sitten keskustellaan. Ryhmäkoko on n. 16 henkeä ja läsnäolo on vähemmän yllättäen pakollista. Keskusteluun osallistumiseen kannustetaan, mutta kuumottavia kiertopuheenvuoroja ei ainakaan omilla kursseillani ole eli puhumaan ei väkisin joudu. Tämä on osoittautunut mukavaksi, koska keskustelu ja tunnin eteneminen noudattavat vain harvoin samaa kaavaa eli alkuperäisiä seminaarikysymyksiä ja lonkalta vastaaminen esim. kansainvälisen oikeuden pakottavuutta koskevaan problematiikkaan ei vielä kuukauden kielikylvyn jälkeen ole helppoa.

Opiskelu on kuitenkin tuntunut taas pitkästä aikaa mielekkäältä, eikä muutaman kymmenen sivun mittaisiin pätkiin pilkottu lukeminenkaan rasita läheskään yhtä paljon kuin satojen sivujen pänttääminen ja ulkoa opettelu tenttiä varten. Itsenäiseen opiskeluun tottuneelle muutos ei ole ollut järin suuri, kun kaikkien kolmen eri kurssin luentoja ja seminaareja on viikossa enintään 6 tuntia. Tentit ovat täällä aina vasta lukukauden lopussa (tenttikausi 18.5.-7.6.) ja niissä pärjääminen edellyttää aktiivista osallistumista opetukseen ja tenttiin valmistatumista. Lakikirjabingoa ei tunneta, vaikka joihinkin tentteihin saa mukaan osia lakiteksteistä/sopimuksista. Ulkoa opettelun sijaan tunnutaan painottavan enemmän asioiden ymmärtämistä ja ajattelun kehittämistä. Kelpaa mulle!

Toinen otos Sir Duncan Rice-kirjastosta. Kaikille Kaisa-kirjastin abeista ahdistuneille: sisäänpääsy onnistuu vain yliopiston kulkukortilla. ;)

 Mitä kirjoihin ja niiden saatavuuteen tulee, olen melko vakuuttunut paikallisen systeemin paremmuudesta Helsinkiin verrattuna. Oikiksessa kurssikirjojen saatavuus tuntuu olevan pysyvä ongelma, kun kaikki tarvitsevat kirjat tenttiin lukua varten samaan aikaan ja laina-aikaa on parista viikosta kuukauteen per kirja. Täällä kurssilukemistoon kuuluvat opukset on luokiteltu omaan Heavy Demand-kategoriaan, josta kirjan saa lainaan päiväksi kerrallaan. Uusiminen onnistuu vain paikan päällä, jos kirjalle ei ole kysyntää. Koska kirjan voi myös varata tietylle päivälle jopa kolme viikkoa etukäteen, on lukemisto yleensä saatavilla aina tarvittaessa pienellä ennakkosuunnittelulla. Me gusta!

Tämmöstä tänään. Pari viikkoa opiskeluja jäjellä ennen pääsiästaukoa eli 3 viikkoa opetusvapaata. Tiedossa ainakin reissailua ympäri Ylämaita ja kurkkaus etelään eli Edinburghiin. Näistä lisää myöhemmin.