Maltaita ja maisemia

Heleijaa!

Edellisestä päivityksestä pääsikin kulumaan melkein 2 viikkoa (oho, hups), mutta onpahan enemmän asiaa.=)

Viskitastingista
Kuten edellisessä viestissä mainitsin, osallistuin viime viikolla yliopiston Malt Whisky Societyn järjestämään viskimaisteluun. Tapahtuma oli varsin suosittu ja liput myytiin kerralla loppuun. 3 punnan jäsenhinnalla (£4 muilta) sai 4 vapaavalintaista viskiä maisteltavaksi alla näkyvästä valikoimasta. Varsin kohtuullinen sijoitus siis.

Valikoimaa. (c) Aberdeen Univeristy Malt Whisky Society.

Itse valitsin kokeiluun Jura 10yo, BenRiach 16yo, Glendronnach 12&15yo sekä bonuksena Teachers-blendin, kun ihan jokaiselle 4 viskiä ei maistunut. Kaikki olivat uusina tuttavuuksina miellyttäviä löytöjä, vaikka tarkempaa analyysiä en muistiinpanojen puuttuessa tullut kirjanneeksi. Jatkossa sitten paremmalla valmistautumisella.Todistinpa tilaisuudessa myös Single Malt+Diet Coke-sekoittelua, mikä ehkä kertoo ettei illan anti ollut kaikkien makuhermoille tuunattu.

Viskit nautittiin tässä maistelussa ensimmäistä kertaa Sociertyn omista Glencairn-laseista.

Society järjestää maisteluita aina kahden viikon välein (seuraava jo ensi keskiviikkona!) ja näiden lisäksi mm. retkiä tislaamoihin sekä tänä vuonna toukokuussa järjestettävän Aberdeen Whisky Festivalin. Ohjelmasta ei siis ole puutetta, mitä viskiin tulee. ;)

Tupa täynnä innokkaita(?) viskin maistelijoita. Slainte!

Inverness ja Loch Ness
International Society organisoi viikonloppuretken Skotlannin pohjoisimpaan kaupunkiin ja legendaariselle hirviöjärvelle lauantaina 23.2. Täytyihän sinne päästä mukaan aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta. Itse kaupungin osuus jäi kahteen tuntiin, josta 1,5 meni ravintolassa lounastaen, kun kaikkea sai odottaa kauan. Kaupunki oli nopealla silmäyksellä Aberdeenin kaltainen pieni ja kompakti paketti kapeine katuineen ja lukusine pubeineen. Kuten kuvasta näkyy, ilma oli hyinen ja lunta ainakin puolisääreen, eiku... ;)

Kevättä ilmassa!

Loch Ness on saarivaltakunnan vesimäärältään suurin järvi ja vettä on enemmän kuin Englannin ja Walesin kaikissa lammikoissa yhteensä.  Hah!

Hirviö oli löytänyt maalle...

Loch

...ja ottanut isoveljensäkin mukaan.

On se iso.

Järvessä ei hirviöitä näkynyt, eikä sen puoleen muistakaan Ylämaan otuksista tehty havaintoja paria sorsaa lukuun ottamatta. Lyhyen järviristeilyn päätteeksi oli mahdollisuus tutustua Urquhartin (älkää kysykö ääntämisohjeita) linnaan ja vierailijakeskukseen. Linna itsessään oli lähinnä kokoelma erilaisia raunioita, joiden ympärille esittely oli koottu lukuisten infotaulujen muodossa. Viimeiset hallitsijat olivat kuulemma mieluummin räjäyttäneet linnan kuin jättäneet sen englantilaisten valloitettavaksi. Asenne kohdallaan!

Urquhart by the lake

Tornissa.

Linnasta oli jäljellä lähinnä muurinpalasia ja raunioita.

Tässä kaikki tällä erää!

Päivitystahti alkaa vakiintua kertaan viikossa. Eipä täällä nyt mitään niin ihmeellistä tavallisena päivänä näe, että siitä pitäisi heti täällä kertoa. Kuvien julkaisuun tämä on kuitenkin kätevä, kun en mitään albumeja jaksa Fb:n puolelle ruveta kokoamaan. Tässä päivityksessä enemmän kuvia, vähemmän lätinää.

Yliopiston tuoreehko pääkirjasto. Aikamoinen kontrasti kampuksen muuten keskiaikaiseen habitukseen.

Sisätiloissa on jotain tuttua, en vaan keksi mitä. Hmm.....

Maisema yläkerrasta on ihan kohtuullinen.

Oheiset kuvat kirjastosta kertovat jotain myös säästä, joka tosiaan vaihtelee täällä jatkuvasti aivan miten sattuu. Saman päivänä voi olla aluksi aurinkoista, mennä pilveen, sataa vettä, räntää ja lunta/rakeita. Vain tuuli on vakio. Kylmä ei silti ole juuri ollut, vaikka espanjalaisvaihtarit ovat välillä jäätymässä pystyyn.

Edellisessä tekstissä mainostettu huoneeni.

Käsienpesuallas, epäkäytännöllinen. Kiitos hanojen, vaihtoehdot ovat joko kylmä tai kuuma. :P

Juomista
Kuten jotkut ehkä arvaavat, en valinnut Skotlantia vaihtokohteeksi sattumalta. Kuten melko monelle kyselijälle olen täällä jo vastannut, mallasviski ja Brewdog made me do it! Molempia on hyvin saatavilla ja ainakin viskin hintataso on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Vähän viskistä riippuen 12-vuotias single malt-lasillinen irtoaa 2,5-5 punnalla, erikoisuudet ja vanhemmat maksavat sitten tietty enemmän. Tarjoiluannos on yleensä 25 ml, mikä viskeille on varsin mukava annoskoko maistelua ajatellen. "A wee dram" onkin paikallinen tapa tilata lasillinen; tuplana voisi kai myös tilata, pitänee kokeilla.
Brewdogin tuntevat eivät esittelyä kaipaa. Paikallinen pienpanimo perustettiin v. 2007 parin 24-vuotiaan kaverin rakkaudesta hyvään olueen. Nykyään putiikin perussanomana on potkia isoja panimoita perseelle ja julistaa hyvän pienpanimo-oluen ilosanomaa. Lippulaivakuppila löytyy keskustasta ja siellä tulee käytyä aina ohikulkumatkalla (l. kerran viikossa). Hinnat ovat jälleen Suomeen verrattuna halvat, tosin paikallisille 3,5-4 puntaa tuopista on paljon, mikä kertonee muiden baarien hintatasosta paljon.
Kaupoissa taso on sama, eli bulkkikalja irtoaa halvimmillaan 50 pencellä tölkki (0,5) eikä hyväkään pullo-olut maksa 2 puntaa enempää. Alkomonopolia ei tosiaan ole ja Lidlikin myy omaa single malt-viskiään (~20€/pullo), joten nestehukkariski on melko pieni.

Huomenna olisi tiedossa yliopiston mallasviskiyhdistyksen vuoden ensimmäinen maistelu. Tästä lisää (toivottavasti) kuvien kera ensi kerralla. =)

Näkymä Kings Linksin golfkentälle. Melkein harmittaa, ettei kolopallo nappaa.

Sopeutumista

King's College

Ensimmäiset 10 päivää takana ja monta kymmentä vielä edessä. =) Aika on mennyt todella nopeasti arjen perusasioita järjestellessä ja paikkoihin ja ihmisiin tutustuessa. Jotain opintojakin olen ehtinyt harrastaa. Tästä se lähtee! Muistin myös siirtää kameran muistikortin sisällön koneelle, joten tässä postauksessa mukana myös joitain kuvia ekoilta päiviltä. Perinteisistä oikkariblogeista poiketen allekirjoittanut ei kuvissa esiinny. Alla erilaisia haja-ajatelmia viime päiviltä.

High Street

Kaupungista ja kämpästä
Aberdeen on mukavan kompakti ja kaikki tarpeelliset palvelut ovat reippaan kävelymatkan päässä. Lempinimi graniittikaupunki tulee kaupungin rakennuskannasta, jonka perusraaka-aine on kaivettu tuosta läheltä. Harmautta on siis muuallakin kuin taivaalla, aurinko on aika harvinainen näky, vaikka aina silloin tällöin näyttäytyykin. Kampukselta keskustaan tai kämpille dallailee vartin verran, eli arkiliikuntakin tulee hoidettua siirtymisten ohessa. 

Asun siis parin tuhannen muun opiskelijan kanssa solussa paikallisessa opiskelijakylässä lähellä kampusta. Jaan keittiön 4 muun vaihtarin kanssa, jotka onneksi edustavat suurimmaksi osaksi vanhempaa ikäluokkaa ja ovat tähän mennessä osoittautuneet ihan täyspäisiksi jätkiksi. Vessat ja suihkut jaetaan koko käytävän kesken, mikä ei ainakaan vielä ole osoittautunut hankalaksi. Omasta huoneestani löytyy epäkäytännöllisen lavuaarin lisäksi sänky, pöytä, kaappi ja hylly. Kuvankin saan ehkä joskus ladattua.

Opiskelusta
Varsinainen opintovaihe on vasta alkamassa, vaikka ekat luennot pidettiinkin jo viime viikon alussa. Meno on melko erilaista Suomeen verrattuna. Läsnäolo on joka kurssilla pakollista ja tätä myös valvotaan. Ryhmäkoot ovat pieniä, joten läsnäolopakolla on ihan järkevä peruste. Luentokertoja on yksi viikossa ja jokaiselle kerralle tulee lukea ennalta ilmoitettu materiaali ja valmisella vastaukset esitettyihin kysymyksiin, joista luennolla sitten keskustellaan. Ekojen kokemusten perusteella vaikuttaa oikein tehokkaalta tavalta opiskella, asiat jäävät paremmin päähän kuin pelkällä pänttäyksellä ja muiden vastauksista voi löytää oivalluksia, joita itse ei tajunnut.

Aberdeenin rantamaisemaa

Ruoasta
Eihän tänne ole syömään tultu! Safkan taso on aika laidasta laitaan ja kaupungilta löytyy rafloja joka tyyliin. Opiskelijoita ruokkiva The Hub ja sen ruokamaailma muistutttaa tarjonnaltaan hiukan Forumin alakerran rasvamonttua, tarjontaa on italialaisesta tortilloihin ja perinteisemmästä kotiruoasta salaattibaariin. Opiskelijakortilla alennusta heruu huikeat 50 penceä, mutta onneksi hintataso on ihan siedettävä. Halvimmillaan syötävää saa Unicafe-hintaan, mutta oikean nälän taltuttaminen edellyttää jo 2-3 kertaista sijoitusta Suomen vastaavaan. Rahalla saa onneksi laatuakin, eikä lisukkeina tarvitse tyytyä pelkkiin chipseihin.

Kauppojen tarjonnan perusteella paikallisten ruokakulttuuri perustuu einesten ja valmisruokien valmistamiseen, mutta lähi-Lidl myy myös ihan oikeaa ja tuoretta lähiruokaa. Ruoan alv-% on täällä mukava 0, joten mielellään sitä ostaa ja kokkailee, kun ei tarvitse päiväystarjouksia metsästää. Muuten hintataso vaihtelee todella edukkaasta Suomen hintatasoon tuotteesta riippuen.

Koska huomenaamuna odottaa yksi em. pakollisista luennoista, lopetan tällä erää tähän. Seuraavalla kerralla lisää turinaa arjen ihmeistä. =)